Ryhtiliike

Positiivisesta ajattelusta

Olen aina jäsentänyt tilanteita ja omaa maailmaani negaation kautta. Tavoitteet olen asettanut niin, että olen päättänyt mitä/missä/mikä en halua olla. Laihdutuksessa negaation kautta ajattelu saattaa olla tuhoisaa, eikä laihdutus suju toivotulla tavalla. On parempi, että asettaa myönteisen ja täsmällisen tavoitteen (esim. haluan laihtua kaksi kiloa seuraavien viiden viikon aikana) kuin että asetettu tavoite on kielteinen ja epämääräinen (esim. en halua olla ylipainoinen).

Olen tehnyt paljon töitä tunnistaakseni, missä oma ajatteluni vinoutuu kielteiseksi. Olen myös yrittänyt tietoisesti korvata kielteisen ajatuksen myönteisellä. Esimerkiksi tämän viikon viikkomittauksessa paino ei ollut pudonnut lainkaan, vaikka olen mielestäni tehnyt kovasti töitä painonpudotuksen eteen. Ensimmäinen ajatukseni oli: "Perkele! Paino ei ole pudonnut." Koska haluan opetella ajattelemaan positiivisesti, muutin tietoisesti ajatteluani siten, että onnittelin itseäni ympärysmittojen pienenemisestä. Mittojen pieneneminenkin on laihtumista, joten projektini on edennyt eteenpäin.

Helppoa itselle luontaisen ajattelun muuttaminen ei ole, mutta olen vakuuttunut että pidemmällä tähtäimellä positiivinen ajattelu parantaa kokonaisvaltaisesti elämäni laatua. Yritän joka päivä ennen nukkumaan menoa pohtia, mikä tuona päivänä on mennyt erittäin hyvin ja muistan myös kiittää itseäni. Kehut tekevät aina hyvää, tulivatpa ne sitten miltä taholta tahansa.

Uusia tapoja opetellessa

Viikko on kulunut uutta opetellessa. Olen kitannut vettä ja mussuttanut kasviksia ja hedelmiä. Paino ei ole sanottavammin laskenut, mutta peilikuvasta ja vaatteista voi havaita, että hoikistumista on tapahtunut. Olen käynyt miekkoseni kanssa kuntosalilla ja männä viikolla aloitin Pilateksen. Hyvä minä!!! Ihaninta kaikesta on kuitenkin se, että ensi viikolla aloitan jälleen tanssitunnit.

Viikon liikunta-annokseni näyttää nyt tältä:

• Pilates, 2x/vk
• Nykytanssi, 1x/vk
• Kuntosali, 1-2x/vk

Ei lainkaan huono (entiseltä) sohvaperunalta! Olen jo konkreettisesti huomannut liikunnan hyvää tekevän vaikutuksen. Oloni on paljon energisempi, vaikka yleensä syksyn alkaessa olen kuin maani myynyt. Nukun yöni paljon paremmin ja arkiaamuisin kampean itseni sängystä ylös jo ennen kahdeksaa. Eikä muuten tee edes tiukkaa.

Jees, näillä eväillä jatketaan eteenpäin. Huomenna viikkopunnitus. En odota pudotusta, sillä edellisviikon lukemat olivat niin huimat. Ympärysmitat ovat joka tapauksessa pienentyneet, se on selvä.

Saanen onnitella itseäni

Ensimmäinen punnitus takana ja painoa 1.3 kiloa vähemmän kuin viikko sitten. Olen erittäin tyytyväinen tulokseen, sillä en itse kuvitellut painon laskevan näin paljon edes ensimmäisellä viikolla. Positiivisia asioita viime viikolla olivat:

• kasvisten, hedelmien ja marjojen lisääminen ruokavalioon
• sokerin jättäminen teestä
• veden juonnin lisääminen
• säännölliset ruoka-ajat

Kuluvalla viikolla pidän näistä kiinni ja yritän lisätä arjen liikunnallisuutta mm. kävelemällä/pyöräilemällä yliopistolle ja kipuamalla portaita.

-0.8kg

...vaikka viikonloppuna pojot paukkuivat plussan puolelle. Olen kait aikaisemminkin tullut maininneeksi, että viikonloput ovat olleet minulle aina se heikoin kohta. Arki kaikkine opiskelu- ja työkuvioineen on niin ohjattua ja rutinoitua, että säännöllisistä syömisistä ja suunnitelluista aterioista on helppo pitää kiinni. Viikonlopun vapaat hetket ovat kuitenkin kaukana arjen turvasta. Myöhäinen aamupala on usein runsas (runsaampi kuin tarvitsisi), lounas korvataan kahvilareissulla ja päivällistä kokataan pikku tunneille ja silloin(kin) vedetään paljon ja hartaasti.

Nyt se on selvä. Tarvitsen viikonloppuvalmennusta.

-0.6 kg

Otsikko on innostava. Olen pojoillut tasan kaksi päivää ja vaaka välkyttää 0.6 kiloa alhaisempaa lukemaa. Jauzaa! Koska päivittäinen kalorimääräni vaikutti mielestäni todella pieneltä, olen pyrkinyt täyttämään vatsaani ennen kaikkea kuitupitoisia kasviksia ja hedelmiä nauttimalla. Olen höyrytellyt kruunuvihanneksia, vääntänyt wokkia ja pyöräyttänyt smoothieita. Hyvin on toistaiseksi mennyt (no just joo, kaksi päivää takana). Eilen kärsin lievästä päänsärystä, mutta luulen että kivistyksen todellinen syy löytyy hormonaalisesta kierrosta ennemmin kuin ruokavaliosta.

Mitäs tässä, samaa rataa jatketaan. Viikonloppu tosin tulee teettämään enemmän päänvaivaa, vaikka valinnoistahan se vain on kiinni. Valinnoista puheenollen: eilen valitsin fetasalaatin kaveriksi täysjyväviipaleen patongin sijaan ja yhtä hyvää oli. Tästä se alkaa.

Neiti liittyy Painonvartijoihin

En olisi ikimaailmassa uskonut, että liityn Painonvartijoihin, mutta siellä sitä nyt ollaan. Olen lopen kyllästynyt taisteluuni kilojen kanssa. Kyllä, minulla on kaikki maailman tieto aiheesta. Kyllä, olen motivoitunut. Kyllä, tiedän täsmälleen mitä ja miten minun tulisi arkeni järjestää, jotta laihduttaminen normaalilukemiin onnistuisi. En, hitto vie, vaan saa sitä tehtyä yksin ja tarvitsen kipeästi apua. Olen siis paikkareiden listoilla ja tarkoituksenani olisi seuraavien kahdeksan viikon aikana selvittää, onko heidän ohjelmastaan minulle mitään apua.

Jatkoa seuraa...

JEEEE-HA!

Ostin toukokuussa hintavat, hyvännäköiset ja auttamattomasti liian pienet caprifarkut (size 40). Tarkoituksenani oli motivoida itseäni liikkumaan ja laihistelemaan siten, että voin ottaa byysat mukaan heinäkuun lopussa alkavalle Eurotourilleni.

Caprit ostaessani ne eivät edes nousseet lantiolle saakka. Kesäkuussa sain byysat vaivoin kammettua ylleni, mutta ei puhettakaan että vetoketju olisi mennyt kiinni. Lisäksi lahkeet puristivat reisilihoja (lue: läskejä) niin, että raajojen verenkierto uhkasi tyssätä siihen paikkaan. Pyört! Kokeilin housuja kolmisen viikkoa sitten, mutta tilanne vaikutti yhä uhkaavalta. Olin jo luopunut toivosta, että saisin rokata erityylikkäissä capreissani Dublinin festareilla.

Mutta katso. Tänä aamuna housut sujahtivat jalkaani vaivatta. Nappi kiinni, vetskari zip up.Reidet hyrisevät tyytyväisyyttään, peppukin näyttää yllättävän terhakalta. Silkkaa Taikaa.

Europe! Here I Come!!!