Ryhtiliike

Uusi osoite

Ooops. Laihdutus jatkuu. Neiti S. on siirtynyt uuteen osoitteeseen.

Memory Lane

Kuluneella viikolla tyhjensin kaapit ja varastot, joihin olikin vuosien varrella kertynyt ihan kiitettävästi kamaa. Löysin varaston perältä pahvilaatikoita, joihin olin sullonut avioeroani edeltäviä vaatekertoja. Tiedän, että olen ollut hoikka, mutta en voinut uskoa silmiäni kun roikotin vaatteita edessäni. Meikä on kolme vuotta takaperin ollut kokoa 34/36! Nyt on hyvä, jos edes neljäkakkonen menee päälle.

Pikkuruisten vaatteiden löytäminen sai minut pohtimaan nykyistä eloa ja oloa. Olen täysin selvillä siitä, millä tavoin elämäni on erilaista kuin ennen ja olen jäljittänyt syyt painonnousulle. Vaikeinta tässä kaikessa onkin itsensä aktivointi ja sen myöntäminen, että aina ei todellakaan tarvitse olla puputtamassa. Myös annoskokoni ovat venyneet kohtuuttomiksi. Viimeksi tänään sain itseni kiinni vetämästä samankokoista annosta kuin suurikokoisempi mieheni.

Minun tapauksessani kyse on yksinkertaisesti omista valinnoista. Mitä siis valitsen huomenna? Kunnon aamupalan, säännölliset ruokailuvälit ja hieman liikuntaa? Vai päätteen edessä istumista, hiukopalojen napsimista ja telkkarin töllöttämistä?

Tanssin ihanuudesta

Kuten jo aiemmin mainitsin, ilmoittauduin nykytanssin kurssille. Aluksi hieman jännitti, kuinka tanssiminen mahtaa onnistua kahdenkymmenen (no, okei, yhdeksäntoista) ylimääräisen kilon kanssa, mutta hyvinhän siellä rullailtiin.

Puolitoistatuntinen kului yllättävän nopeasti. Kaikesta päätellen opettaja itse arvostaa enemmän tanssillisuutta ja liikkuvia sarjoja, koska kolme neljäsosa tunnista kului koreografian ja liikkuvien tanssisarjojen teossa. Tekniikkaa treenasimme vain muutaman perusliikkeen verran.

Tunti oli minulle teknisesti yllättävän helppo, mutta on huomattavasti hankalampaa yrittää hallita vuosien aikana kertyneen ylimääräisen massan liikehdintää. Huomaan tanssiessani, että painopisteeni on kilojen myötä muuttunut ja liikkumisesta on tullut raskaampaa. No, kyllä se tästä.Tunnilla käytetty musiikki sai kropan notkumaan ja tunnin jälkeen olin suorastaan euforisessa tilassa. Tanssi on ihanaa ja jotenkin niin ominaista minulle.

Tanssin ilon uudelleen kokeminen sai minut vakavasti pohtimaan omaa kroppaani ja sen kykyjä ja rajoja. Olen vakaasti laihduttamassa (vaikka viime viikkojen punnitustulokset eivät välttämättä puhukaan sen puolesta) ja olen varma, että ensi keväänä olen VÄHINTÄÄN kymmenen kiloa kevyempi. Normaalipainoisena tanssiminen on entistä nautittavampaa ja sen riemun haluan vielä kokea.

Mitat - Vikko 39

Ei muutoksia painossa. Jumi? Toisaalta on yllättävää, ettei painossani ole tapahtunut edes 100 gramman heilahtelua suuntaan tahi toiseen. Olisiko vaa'an näyttö hyytynyt? Mitat sen sijaan kutistuu kutistumistaan. Muutosta tapahtuu ennen muuta alakropassa, joka on aina ollut se vaikeammin kiinteytettävä alue. Kivaa!!

Paino: 77.0
BMI: 26.33
Rinta: 98.0
Vyötärö: 81.5
Lantio: 109.2
Reisi: 60.6
Pohje: 37.2
Viikkopudotus: -0.0kg
Pudotus yhteensä: -1.3kg

Kasviksissa sen salaisuus

Olen viimein oivaltanut, millä tavoin saan päivittäiset parikymmentä pojoani riittämään, enkä tunne itseäni nälkäiseksi. Salaisuus on - yllätys, yllätys - kasvikset! Kun muistan syödä vähintään sen puoli kiloa kasviksia ynnä muutaman hedelmän päivässä, en tunne itseäni nälkäiseksi ja pojot riittävät nätisti kattamaan myös muut päivän aikana syödyt ruuat. Jos sitä vastoin pihtaan kasvisten syömisessä, paukkuvat pojot yli niin että soi, koska päivän aikana tulee puputettua leipää, pastaa, riisiä ja muita hiilihydraattihirmuja.

Olen huomannut, että hurjin pistesiepponi on sämpylä. Olenkin vaihtanut sämpylät ruissariin ja olen myös pyrkinyt korvaamaan ainaisen leivän mussuttamisen jollakin proteiinipitoisemmalla tavaralla. Raejuusto, rahka tai kokolihaleikkeleet ovat hyviä. En myöskään mätä pastaa naamaani samalla tavalla kuin aikaisemmin. Tällä hetkellä suosikkiruokaani ovat kalafilee tai kunnon pihvi raikkaalla salaattipedillä ryyditettynä. Kuka tässä enää pastaa tai perunaa kaipaa!?

Viikonloppu on tulossa ja tavoitteet ovat korkealla. Nyt pojojen olisi parasta pysyä kuosissa, sillä ensi viikon viikkopunnituksessa haluan olla puolta kiloa kevyempi. Juu, ja tänään Pilatekseen. Kivaa!

Positiivisesta ajattelusta

Olen aina jäsentänyt tilanteita ja omaa maailmaani negaation kautta. Tavoitteet olen asettanut niin, että olen päättänyt mitä/missä/mikä en halua olla. Laihdutuksessa negaation kautta ajattelu saattaa olla tuhoisaa, eikä laihdutus suju toivotulla tavalla. On parempi, että asettaa myönteisen ja täsmällisen tavoitteen (esim. haluan laihtua kaksi kiloa seuraavien viiden viikon aikana) kuin että asetettu tavoite on kielteinen ja epämääräinen (esim. en halua olla ylipainoinen).

Olen tehnyt paljon töitä tunnistaakseni, missä oma ajatteluni vinoutuu kielteiseksi. Olen myös yrittänyt tietoisesti korvata kielteisen ajatuksen myönteisellä. Esimerkiksi tämän viikon viikkomittauksessa paino ei ollut pudonnut lainkaan, vaikka olen mielestäni tehnyt kovasti töitä painonpudotuksen eteen. Ensimmäinen ajatukseni oli: "Perkele! Paino ei ole pudonnut." Koska haluan opetella ajattelemaan positiivisesti, muutin tietoisesti ajatteluani siten, että onnittelin itseäni ympärysmittojen pienenemisestä. Mittojen pieneneminenkin on laihtumista, joten projektini on edennyt eteenpäin.

Helppoa itselle luontaisen ajattelun muuttaminen ei ole, mutta olen vakuuttunut että pidemmällä tähtäimellä positiivinen ajattelu parantaa kokonaisvaltaisesti elämäni laatua. Yritän joka päivä ennen nukkumaan menoa pohtia, mikä tuona päivänä on mennyt erittäin hyvin ja muistan myös kiittää itseäni. Kehut tekevät aina hyvää, tulivatpa ne sitten miltä taholta tahansa.

Mittoja, mittoja - Viikko 38

Paino ei tämän viikon aikana näytä pudonneen, mutta mitat ovat pienentyneet mukavasti. En siis masennu ja lyö hanskoja tiskiin vaan jatkan sinnikkäästi.

Paino: 77.0
BMI: 26.33
Rinta: 98.0
Vyötärö: 81.5
Lantio: 110.0
Reisi: 61.2
Pohje: 37.6
Viikkopudotus: -0.0kg
Pudotus yhteensä: -1.3kg